Runon poika piti isäänsä sankarina, kun hän lähti sotaan 15-vuotiaana. Poika on ylpeä isästään, arvostaa hänen tekojaan ja rakastaa häntä. Poika tahtoo olla samanlainen kuin isänsä ja haluaa seurata isänsä polkuja ja lähteä sotaan heti kun täyttää 15-vuotta, koska pojan isä on hänen esikuvansa. Poika haluaa kokea samat asiat mitä isäkin oli kokenut.
Mielestäni poika kunnioittaa isäänsä liiankin paljon, koska varmasti oli monta muutakin jotka lähti 15-vuotiaana sotaan, näki nälkää ja kuoli sodassa. Pojan ajatusmaailma mielestäni sovi monellekkaan nykyään. En usko, että kauhean moni nykyään lähtisi sotaan kokemaan saman.
Ja lopuksi kolme twiittiä jotka voisivat olla pojan kirjoittamia.
"Miettikää, isäni astui vain 15-vuotiaana armeijan riveihin. Pystyisikö moni tekemään samoin saman ikäisenä?"
"Sota vei isän. Kamala ikävä, äitikin on aivan rikki."
"Aion seurata isäni jalanjälkiä ja lähteä itsekin armeijaan. Uskon että isä olisi ylpeä minusta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti